1.2.1985

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Oulun raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan Suomen valtion edustajan Oulun lääninveroviraston syytteestä 2.6.1982 julistamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi seuraavaa:

1) Oulun Osuuspankkiin oli 11.12.1975 Riitta M:n tilille talletettu 250.000 markkaa, josta pankin maksaman talletusehtojen mukaisen koron lisäksi eräs henkilö oli maksanut M:lle 30.000 markkaa ylimääräistä palkkiota. Tämän summan erääseen muuhun rahasuoritukseen sisältyneenä tilintarkastaja O oli 17.12.1975 lähettänyt M:n Helsingin Osakepankin Oulun konttorissa olleelle tilille. O oli tietoisena kyseisestä ylimääräisestä palkkiosta laatinut vuodelta 1975 M:n veroilmoituksen, jonka mukaan M:llä ei ollut tuolta vuodelta tuloa eikä varallisuutta. M oli allekirjoittanut veroilmoituksen 30.1.1976 ja täten pidättänyt valtiolta, Oulun kaupungilta ja Oulun evankelisluterilaiselta seurakunnalta veroja ja maksuja. O oli kerrotulla toiminnallaan edistänyt M:n tekoa.

2) Riitta M:n äiti Aune M oli kuollut 21.8.1977. Perunkirjoitus oli pidetty Oulussa Aune ja Riitta M:n yhteisessä kodissa 30.9.1977. Perunkirjoituksen olivat uskottuina miehinä toimittaneet O ja eräs Helsingistä oleva varatuomari. Riitta M oli pesänhoitajana ilmoittanut pesän. Perukirjaan ei ollut merkitty Aune M:llä Oulun Osuuspankissa kahden vuoden määräaikaistilillä ollutta 400.000 markan määräistä talletusta, minkä O oli tehnyt Aune M:n valtuuttamana pankkiin 11.12.1975. Riitta M pesänhoitajana oli jättänyt ilmoittamatta edellä mainitun talletuksen perunkirjoitustilaisuuden peruskirjaan merkittäväksi, mistä talletuksesta O oli ollut tietoinen ja oli hän siten tietoisesti perunkirjoituksen uskottuna miehenä jättänyt kysymyksessä olevan talletuksen merkitsemättä perukirjaan. Huomioon ottaen rikoksiin johtaneet ja niistä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan sekä lisäksi sen, että veron määrä, jonka maksamisesta oli tarkoitettu vapautua jättämällä perukirjasta edellä mainittu talletus pois, oli ollut suuri, raastuvanoikeus on katsonut, että O:n tekoja oli pidettävä törkeinä. Sen vuoksi raastuvanoikeus on, samalla kun Riitta M on tuomittu rangaistuksiin 1.11.1976 ja 30.9.1977 tehdyistä kahdesta törkeästä veropetoksesta, rikoslain 38 luvun 11 §:n 2 momentin ja 5 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla tuominnut O:n edellä 1-2 kohdassa tarkoitetuista kahdesta avunannosta sanottuihin rikoksiin kummastakin 7 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistukset on yhdistetty 9 kuukaudeksi 10 päiväksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty vapaudenmenetysaikaa 26. - 27.2.1981 vastaavat 2 päivää. Yhdistetty rangaistus on määrätty ehdolliseksi siten, että sen koetusaika päättyy 30.6.1983. Ehdollisen rangaistuksen ohella O on tuomittu kolmeenkymmeneen 132 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3.960 markkaa.

Rovaniemen hovioikeus, jossa O virallisen syyttäjän ja Oulun lääninveroviraston ohella on hakenut muutosta, on 6.10.1983 antamassaan päätöksessä lausunut, että O oli raastuvanoikeuden päätöksessä selostetuin tavoin veroilmoitusta tehtäessä edistänyt M:n rikosta, jota ei huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan ollut pidettävä törkeänä. Lisäksi O oli raastuvanoikeuden selostamin tavoin perunkirjoituksessa edistänyt M:n rikosta. Perintöverotuksessa, joka oli toimitettu 24.1.1978, valtiolta oli jäänyt saamatta veroa. Myös Oulun kaupungilta oli jäänyt saamatta maksua.

Sen vuoksi hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että O on tuomittu rikoslain 38 luvun 11 §:n 1 momentin ja 5 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla 1 kohdassa tarkoitetusta avunannosta veropetokseen 3 kuukaudeksi vankeuteen. Kohdassa 2 mainitun rikoksen tekoajaksi on muutettu 24.1.1978. Jutussa tuomitut vankeusrangaistukset on yhdistetty 8 kuukaudeksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty raastuvanoikeuden vähentämät 2 päivää. Yhdistetty vankeusrangaistus on määrätty ehdolliseksi siten, että sen koetusaika on alkanut 2.6.1982 ja päättyy 30.6.1984. Raastuvanoikeuden tuomitsema oheissakko on jäänyt O:n suoritettavaksi. Lisäksi hovioikeus on lausunut, että ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos O koetusaikana tekee rikoksen, josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi.

VAATIMUKSET KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

O on vaatinut syytteen hylkäämistä tai ainakin rangaistuksen alentamista katsoen samalla, että 1 kohdassa tarkoitetun avunannon veropetokseen tekoaikana oli pidettävä veroilmoituksen laatimispäivää tammikuussa 1976, joten syyteoikeus tästä rikoksesta oli syytettä nostettaessa joka tapauksessa ollut vanhentunut.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU